Olimme Lieksassa Oinosen Pasin kotinurkilla. Pasilla oli lupa ampua myös seuran maalle, mikäli haukku oli seuran alueella. Ensimmäisenä aamuna Pasi lähti Iineksen kanssa tulemaan seuran alueen läpi kohti valtion maita. Pasilla ei ollut gepsiyhteyttä koiraan, joten hän ei tiennyt missä koira touhuaa. Itse seurasin Iineksen kulkua koko ajan. Heti Pasin lähdettyä maastoon, otti Iines jonkun jäljen vattupuskista. Iines seurasi jälkeä lähes tunnin, ennen kuin haukku alkoi. Yöjälki meni välillä Pasin kotipihan tien yli ja seurasi sen vartta noin 200 metriä. Jälki palasi vatukon lähistöllä olevaa vaaraan, josta karhu löytyi.
Pasi oli ehtinyt kulkea jo heidän kotipihatien yli kohti valtion maita kunnes kuuli haukun alkavan. Itse olin 2,5 km päässä passissa valtion puolella. Kuulin haukun sinne, mutta se kuului niin selvästi ja yhtä sakeana kuin pystykorvan haukku, niin oletin sen olevan Pasin kotipihalla olevan Natan haukkua. Soitin Pasille, että olisi parempi viedä Nata sisään, koska näin gepsistä, että Iines on aivan vaaran päällä ja touhusi siellä jotain. Pasi juoksi kotiinsa ja siellä selvisi, että Nata ei ollut ulkona. Pasi soitti minulle ja ilmoitti, että kyllä se on Iines joka haukkui siellä vaarassa. Sitten minulle tuli kiire.
21.08.2010
Olimme muutaman kilometrin päässä edellispäivän maastosta ja vahvistuksemme Kimmo Kattainen Ruokolahdelta halusi lähteä Iineksen kanssa ajoon. Ei Kimmokaan päässyt kovin pitkälle, kun Iines otti jonkun jäljen. Jälki tuntui polveilevan ja tekevän välillä paluuperiäkin, joten oletimme sen olevan karhun. Iines jäljitti jälkeä noin 8 kilometriä, kunnes vastaan tuli toisten karhumiesten passiketju. He olivat laskeneet kaksi karhukoiraa maastoon, joten jouduin kutsumaan Iineksen pillillä pois. Maastosta lähti kolme hirveä ja kulkivat aivan Jp:n vierestä, mutta Iines ei ollut niiden perässä, koska sillä oli mielestään tärkeämpi riista haussa. Kyllä oli mahtava jäljitys Iinekseltä!
22.08.2010
Pasi lähti maastoon molempien koirien kanssa vähän kauempaa seuran alueelta kuin ensimmäisenä aamuna. Toivoimme, että maastoon olisi tullut alueella oleskeleva uroskarhu.
Emme ehtineet Kimmon kanssa edes passiin, kun Pasi soitti täyden rahinän olevan päällä. Elukka oli löytynyt heti, kun Pasi laski koirat irti.
23. ja 24. päivät oli pääasiassa ilman tapahtumia lukuun ottamatta muutamaa hirvisessiota.
Kyllä Eräkämpän Iineksen pennut voivat olla ylpeitä emästään! Eikun sopiva määrä treeniä niin sieltä ne Remun ja Iineksen veret löytyvät.
Terveiset: Karhunpojan Konstalle, Kasimirille, Kurkolle, Kikelle ja Kiisulle